Rasituskokeessa mennään ensin sängylle selälleen ja rintaan liimataan sydänsähkökäyrää varten elektroditarrat. Tällä kertaa nilkkoihin tai ranteisiin ei tule elektrodeja, vaan ne laitetaan vartalolle, ettei raajojen liike häiritse. Selkään tulee myös lonkkaluun päälle yksi elektrodi. Ihoa karhennetaan ensin "hiekkapaperilla" ja puhdistetaan hyvin, että tarrat kiinnittyisivät kunnolla. Sitten näihin elektrodeihin kiinnitetään piuhat käyrän mittaamista varten. Näitä on erityyppisiä, kuten olen huomannut. Joissakin malleissa tulee jokaiseen elektrodiin oma pitkä piuhansa, mutta tässä versiossa vastakappaleet oli yhdistetty yhteen pitkään piuhaan, vähän niin kuin jouluvalosarjassa. Että valot vaan pois ja ledit sinne rintaan vilkkumaan seuraavalla kerralla, niin näyttää juhlavalta :D.
Käsivarteen laitetaan verenpaineen mittaamista varten mansetti ja laite mittaa verenpaineen automaattisesti useita kertoja kokeen aikana. Kaulaan laitetaan roikkumaan mittari sydänkäyrää varten eli se vanha tuttu bernhardilaistynnyri (tunne on sama, vaikka tynnyri onkin pienehkö laatikko :D). Sieltä mittarista tiedot sitten siirtyvät suoraan isolle monitorille, mistä niitä voi helposti seurata. Tällä kertaa minulla ei ollut happisaturaatiopyykkipoikaa sormessa, mutta muistelen että aiemmin Hämeenlinnassa tehdyssä rasitus-EKG:ssä olisi ollut.
Aluksi otetaan verenpaine makuulla ja sitten istuallaan. Sitten siirrytään kuntopyörän näköiselle laitteelle istumaan ja säädetään satulan ja tangon korkeus sopivaksi. Sitten vaan aloitellaan polkemaan, aluksi ihan kevyttä lämmittelyvauhtia. Pyörässä on mittari, joka mittaa polkemisnopeutta ja sen pitää pysytellä koko ajan siinä 60 paikkeilla. Arvelen, että luku tarkoittaa 60 rpm eli kierrosta minuutissa, vaikkei sitä missään lukenutkaan. Vastusta lisätään aina portaittain, jolloin nähdään sen aiheuttamat muutokset kaikissa mitatuissa arvoissa. Minä tosiaan pääsin tällä kertaa sinne 150W kohdalle, sellaiseen kohtalaiseen ylämäkituntumaan, mutta hyvä että saatiin mittaus kuitenkin tehtyä. Tästä jo pystyi tekemään jotain johtopäätöksiäkin. En tiedä, miten pitkälle olisin päässyt normaalioloissa, sillä jalat kyllä olisivat jaksaneet vielä melkoisen tovin. En muuten tiedä edes testin viitearvoja, mutta täytyy muistaa kysyä kardiologilta. Palautusvaiheessa ollaan taas makuullaan ainakin viisi minuuttia ja mittaukset jatkuvat edelleen. Minulla se vaihe meni sentään hyvin ja kipukin laantui takaisin sinne nykyiseen "normaaliin", eli mahdottomasta vähän alemmas :).
Käytiin myös läpi niitä viime viikon veri- ym. kokeiden tuloksia ja kaikki arvot olivat hyvät. :) Keuhkokuvassa ei ollut mitään. Yes! Tällainen entinen tupakoitsija saa aina sydämen tykytyksiä tästä! Että mä olin taas onnellinen, että pääsin siitä helvetin röökistä eroon! Sydän on normaalin kokoinen, eli ei mitään merkkiä pelätystä sydämen laajentumasta. Kaikki veriarvot olivat hyvät ja kolesterolikin on epäilyistäni huolimatta pysynyt hienosti alhaalla. Kokonaiskolesteroli oli 4 ja huonon osuus 1,8. Huono LDL on ollut parempikin, mutta kun tietää, miten vähän olen päässyt liikkeelle viime aikoina, niin nähdäkseni erittäin hyvä tulos. Lääkärit nyt aina jaksavat hehkuttaa, miten hienosti olen saanut sen pidettyä alhaalla, mutta minulle kelpaa nykyään vain se alin arvo :). Helicon tuloksia ei ollut vielä tullut, kun vasta perjantaina sain näytteen vietyä labraan. Monet arvot ovat mitattu useampaan kertaan tässä vuoden aikana, mutta voivat hetkessä kyllä muuttua katastrofaaliseksi, kuten siperia tässä taannoin opetti.
Rasituksessa otettua pitkää paperipötkylä-EKG:tä katsottiin lääkärin kanssa yhdessä, ja hän näytti, ettei siinä ole mitään viittauksia sepelvaltimotautiin (!) eikä vanhaan sydäninfarktiin. Ihan uskomaton juttu ja toiveita siis on, että jos tämä vaiva saadaan selvitettyä ja jopa korjattua, niin voisin elää ihan normaalisti. Tämä lääkäri oli sitä mieltä, että kyseessä on stentin osittainen tukkeuma, josta syystä sydän ei saa tarpeeksi verta rasituksen aikana. Sepelvaltimotautihan tukkii myös suonet plakilla, jolloin rasituksessa tulee samat ongelmat, mutta nyt näyttäisi siltä (ei varsinaisesti ihan uusi uutinen), että ongelmani johtuvat nimenomaan stentistä. Oltiin harvinaisen yksimielisiä siitä, että vatsan tai ruokatorven alueella ongelma tuskin on, mutta ihan satavarma en nykyään uskalla olla enää mistään :). Somacin saan jättää pois kokonaan, että tervemenoa vaan.
Kokeen aikana lisälyöntejä oli taas erityisen runsaasti ja tämä lääkäri meinasi saada sydänhalvauksen sen takia :D. Minä siinä sitten rauhoittelin, että tämä on ihan tavallista minulla, vaikka yleensä ei sentään ihan näin paljon näitä ole, ei edes rasituksessa. Verenpaineet ehtivät nousta jo pienellä rasituksella ylös, ehdin nähdä ainakin lukeman 210/128. Rasituskokeessa ymmärtääkseni paineiden nousu on sinänsä normaalia, mutta kone piipitti melkein koko testin ajan hälytystä, joten siinä sitä taas mentiin, voi sentään. Hoitaja ja lääkäri näyttivät vuorotellen ruudulta hälytyksen aiheuttajia toisilleen, välillä pulssi oli taivaissa ja sitten verenpaineet. Lisälyönneistä en tiedä aiheuttaako hälytyksen, kun en koko aikaa seurannut niin tarkasti sitä isoa monitoria siinä edessä, mutta aina jossain keltaisella vilkkui. Olisivatkohan ne muuttuneet punaiseksi, jos olisi meinannut henki lähteä? Enpä tullut kysyneeksi. Yritin vain polkea tasaiseen tahtiin, että saataisiin se testi tehtyä. Lopulta sitten oli pakko hillitä, kun alkoi repiä niin julmetusti rinnasta ja lääkäri jo komensikin lopettamaan. Ei se olo onneksi siitä sitten pahentunut, vaan rauhoittui huilatessa. Ilta oli tietysti yhtä helvettiä, mutta niinhän se nyt on ollut muutenkin.
Nyt ei kokeen aikana paikalla ollut kardiologia (minkä etukäteen tiesinkin) ja osastonlääkäri jäi lopulta tulematta, vaikka häntä odoteltiin. Lääkäreillä tilanteet muuttuvat sairaalassa koko ajan, joten sen mukaan mennään. Tämä paikalla ollut lääkäri oli sama, mikä reilu vuosi sitten otti minut vastaan sydärin aikana. Mainitsin tästä hänelle ja hän sanoi, että muisti kyllä minut. Mahdan minä olla erikoinen ihminen, kun parin tunnin tuttavuus jätti jo jälkensä :D. Viimeksi kun olin sairaalassa, niin alkuperäinen kardiologikin kyllä muisti minut, vaikkei silläkään kerralla nähty, vaan osastonlääkäri konsultoi vain puhelimessa.
Seuraavaksi nippu papereitani menee kardiologille, joka tulee Riihimäelle ymmärtääkseni huomenna. Hän tutkii tulokset ja sanoo sitten oman mielipiteensä asiaan. Uutta angiografiaa nyt sitten suositeltiin, katsotaan mitä kardiologi on mieltä. Toivotaan, että olisi sama kardiologi, niin ei tarvitsisi taas aloittaa alusta. Tämä minun "omani" tosiaan muistaa minut jo vanhastaan ja tietää kaikki aiemmat ongelmat.
Soitin töihin hyvät ja huonot uutiset heti kokeen jälkeen, kun tiesin että siellä odotellaan tietoa. Mitä tahansa tietoa! Ymmärrän täsmälleen heidän huolensa, sillä he eivät pysty oikein mitään päätöksiä tai suunnitelmia tekemään, kun minun tilastani ei ole tarkkaa tietoa. Kukaan ei tiedä, puhutaanko nyt päivien, viikkojen, kuukausien vai loppuelämän riesasta. He olivat jo miettineet, että joudutaanko minut kuntouttamaan uudelleen, hankkimaan toinen tilalleni vai mitä ihmettä tehdään. Luojan kiitos, tällä hetkellä on sellainen tilanne, että vasta parin viikon päästä alkaa purkautua suma töitä, joista esimieheni ei tule yksin eikä avustuksellakaan selviytymään omien töidensä lisäksi. Pienessä firmassa tuuraajia ei vain ole, joten huoli on erittäin suuri. Vaikka minun pitäisi keskittyä omaan vointiini nyt, niin en vain voi olla ajattelematta, miten suurissa vaikeuksissa siellä saatetaan pian olla minun takiani. Jos sattuisi niin "onnekkaasti", että stentti olisikin "vain" tukossa, niin avaamalla se olisin hyvin luultavasti työkykyinen hetkessä. Jos sen sijaan angio ei tuokaan selvyyttä tilanteeseen, niin entäs sitten? Ei aavistustakaan. Kaipa se täytyy sitten mennä nielemään sitä letkua ja "toivoa", että vika olisikin ruokatorvessa. Omituisia toiveita sitä ihmislapsi nykyään lähetteleekin universumiin :).
Sydänliiton sivuilta lisätietoa:
Sepelvaltimotauti
http://www.sydanliitto.fi/krooninen-sepelvaltimotauti
Rytmihäiriöt
http://www.sydanliitto.fi/rytmihairiot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti