Häärää henkesi edestä

Amerikassa tehty tutkimus kertoo, että kotitöiden parissa vietetty aika on kutistunut sitä mukaa kun telkkari ja tietokone vievät aikaa yhä enemmän. Se taas on johtanut naisten hurjaan lihomiseen viimeisen 45 vuoden aikana.

YLE:Tutkimus paljastaa miksi naiset lihovat: Liian vähän kotitöitä

Alkuperäinen tutkimusraportti löytyy täältä:
45-Year Trends in Women’s Use of Time and Household Management Energy Expenditure


Tuloksissa ei ole sinänsä mitään yllättävää tai uutta, mutta miksi ihmeessä tutkimus rajattiin naisiin. Kotitöitä ne ovat ne "miestenkin työt", kuten halonhakkuut ja lumen kolaamiset. Minusta pitäisi puhua yleisemmin erilaisten aktiviteettien kuin pelkästään kotitöiden vähenemisen vaikutuksista. Minun 60-luvun sukupolveni ei enää hiihtänyt kouluun, kuten vanhempamme kuulemma tekivät - ilman sauvoja, soratiellä ja 45 asteen pakkasessa - mutta taitoimme taipaleemme ilman muuta jalkapatikassa tai polkupyörällä. Koulun jälkeen tuli liikuttua luontevasti muutenkin eikä olisi tullut pieneen mieleenkään jäädä sisälle nyhjöttämään illaksi.

Siitä jatkui taival aikuisuuteen yhtä luontevasti polkupyörän selässä ja squashia pelaillen, kunnes jotain sitten tapahtui n. 15 vuotta sitten kun olin kolmikymppinen. Luulin aina, että kyse oli vain omasta laiskuudestani, että aloin lihomaan. Olihan se lopulta varmaan sitäkin, mutta luultavasti aluksi minua veti puoleensa uusi tekniikka ja sen mahdollisuudet ja nipistin kotitöistä sen ajan niihin. Siihen aikaan opiskelin tietotekniikkaa ja se täytti ajatukseni yöt ja päivätkin, joten eipä ihme, että vyötärömittani ei ollut silloin kartalla se ykkönen. Ystäviä tapasin yhtä usein kuin nykyään ja työpäivätkin olivat suunnilleen samanmittaisia. Lasten hoidostakaan ei voinut luistaa, joten se liikenevä aika otettiin sitten niistä kotihommista. Meillä on aina kyllä ollut kohtuullisen siistiä, mutta aloin tinkimään niistä joka viikonloppu toistuvista perusteellisista puunauksista. Kun lapset olivat pieniä, sain käytettyä kuusikin tuntia lauantaista pelkkään siivoamiseen ja siihen päälle päivittäiset vähintään 2,5 tunnin sessiot erilaisia kotitöitä. Tiskausta, imurointia, lelujen keräystä, ikkunan pesua ja mattojen hakkaamista tuntui riittävän loputtomiin. Sitten olivat vielä liikkuvat harrastukset monta kertaa viikossa, joten liikuntaa tuli kyllä huomaamatta. Kuulostaa ihan älyttömältä näin luettuna, mutta ei se tainnut sitä kuitenkaan olla!

Rakastan edelleenkin puhtaan kodin tuoksua, mutta nykyään käytän lauantaisin siivoamiseen ehkä 2,5 h ja päivittäin sen mitä pakosti tarvitsee. Tosin sotkuakaan ei synny enää samaan tahtiin, kun lapset ovat jo isoja, mutta silti. Istun töissä koko päivän ja lenkkeilen joka ilta 1-2 h. Televisiota en enää katso paljon ollenkaan, mutta tietokone on auki aivan liikaa illan mittaan. Siihen kolmikymppisen elämääni verrattuna olen edelleen ihan sohvaperuna! Ne liikuntaminuutit pitää saada kerättyä myös päivän aikana, sillä pelkkä lenkki illalla ei millään riitä kattamaan niitä liikkumattomia minuutteja koneen äärellä. Olen miettinyt jo pidemmän aikaa, miten ihmeessä ratkaisen tämän yhtälön. On hengenvaarallista jäädä istumaan ja kaikki tutkimustulokset ovat tehneet sen päivänselväksi. Harkitsenkin nyt, josko minusta tulisi isona torimyyjä. Tai puutarhuri. Ja unohtaisin läppärin koko viikoksi aina pöydälle. Siis tämän mun ihokkaani. Uuh, kauheeta! :(