Sivut

perjantai 13. syyskuuta 2013

Painon sallintaa







Tätä kirjoittaessa odotan Hämeenlinnan sairaalasta aikaa uuteen sydänangiografiaan ja otan iisisti, mutta odottavan aika on totisesti pitkä. En osaa oikein iloita siitä, ettei kardiologikaan nähnyt rasitus-EKG:n tuloksissa mitään hälyttävää, eikä tosiaan edes viitettä sepelvaltimotaudista! On se ihmeellistä, tuo lääketiede meinaan. Minulla on sairasvakuutuskortissa koodi 206 sepelvaltimotaudin korvattavuudesta, mutta sitä tautia ei kuitenkaan näy missään. On vain alla yksi infarkti, jonka ainoa syy on ymmärtääkseni sepelvaltimotauti. Infarktikin saatiin juuri ajoissa hoitoon, joten vaurioitakaan ei jäänyt eikä se näy EKG:ssäni minkäänlaisena jälkenä. Tämä kardiologin lausunto on taas ristiriidassa aiemman lääkärin arvioon, jotka liittyivät rytmihäiriöihin ja verenpaineongelmiin, mistä olen kärsinyt jatkuvasti. Ja entäs sitten tämä viime kuukauden seikkailuni näiden rintakipujen kanssa! Se aiempi lääkäri oli kuitenkin nuori sisätautilääkäri ja luotan enemmän tämän kokeneen kardiologin arvioon. 

Ei mene tämä kaikki säätäminen ja sohlaaminen ihan minun jakeluuni, enkä aivan täysin myöskään ymmärrä, miksi sitten uusi angio on syytä tehdä.  Kardiologi haluaa kuitenkin nähdä, mikä tilanne siellä on ja hyvä niin. Mutta jos tehdään, niin mieluiten sitten äkkiä, kiitos! Jonossa on n. 60 potilasta ennen minua, että ei paljon naurata. Jononi on nyt R1, ei päivystyksellinen, mutta kiireellinen. Jos tilanne huononee, niin sitten päivystyksen kautta nopeammin. Satun muuten muistamaan, että infarktin kanssa odotin kuvaukseen pääsyä 5 päivää! Näin jälkikäteen ajatellen tilanne on ollut huipputäpärä. Suoni melkein tukossa ja vain hirveillä lääkkeillä veri pidettiin niin litkuna, että se mahtui liruttelemaan sen millimetriputken läpi. Valitettavasti tässä jamassa on Suomen terveydenhuolto ja syöksykierre sen kun jatkuu. Taas uusi kuukausi näiden kipujen kanssa tuntuu kohtuuttoman pitkältä ajalta, mutta on siellä jonossa muutkin sairaana, joten voimia vaan meille kaikille siellä!

Siemenistä kasvatettu Mustasilmäsusanna kukkii upeasti edelleen

Painoni tarkkailu pääsi tässä välissä pahasti hunningolle, enkä ole päässyt tickeriäkään päivittämään aikoihin. Sain haalittua onnistuneesti kaikki menettämäni kilot takaisin ja heräsin vasta siinä vaiheessa, kun olin kerännyt jo muutaman ylikin. Se olikin sellaista ”painon sallintaa”, eli keskittymiskykyni herpaantui. Sairastellessa on hyvä ottaa rennosti, mutta eihän tarkoitus ole kerätä lisää huolia itselleen! Lohtusyömisestä pitäisi minunkin tietää jo tarpeeksi, etten sortuisi siihen näin helposti. Kun sattuu koko ajan ja öistäkin on tullut nyt katkonaisia, käsi käy helposti herkkupussissa.
Omaatuntoani ei mitenkään helpota se, että syömiset ovat laadullisesti yleensä oikein hyviä. Jopa vanha kompastuskiveni suklaa on jättänyt minut nyt rauhaan. Se aamupuurokokeiluni on ollut onnistunut, jopa siinä määrin, että olen saanut ainakin 4 kiloa lisää sen aloittamisen jälkeen :( .

Laitoin taas pitkästä aikaa KK:n ruokapäiväkirjaan syömäni ruoat ja ahaa-elämyksiä syntyi. Kyse on tietenkin päivän kokonaisuudesta, sillä nyt saan puolet enemmän kaloreita jo aamiaisesta kuin aiemmin ja kun nälkä (tai ehkä aineenvaihdunta) on herätetty, niin syön myös aiempaa useammin. Iltapäivällä olen mielestäni tarvinnut välipalan ja vaikka se on aina terveellistä popsittavaa, kuten marjoja tai rahkaa, niin määrällisesti sitä vain on liikaa kulutukseeni nähden. Kun vielä liikuntakin on minimissään, en ole osannut suhteuttaa ruokamääriä oikein.

Toinen tärkeä asia on fiktioiden muuttaminen faktoiksi. Mielestäni osasin jo arvioida ruokien määrät oikein ja arvelin, että kalorit pysyttelevät siinä 1500-1700 välillä joka päivä. Onhan minulla jo kokemusta ja ruokakin on pysynyt vakiona pitkään. No ei ollut, ei! Voihan saamari sentään miten pölkkypää sitä ihminen voi olla. Silmämääräisellä arviollani olin saanut kerätyksi joka päivä 150-400 kcal ylimääräistä, mitä en voinut käsittää ollenkaan! 

Huooh, ei auta kuin ottaa Excel eteen ja laskea. Katsotaanpa pari tyypillistä esimerkkiä syömistäni ruokalajeista:

  • Yksi jälkiuuniviipale olikin tässä matkalla muuttunut kahdeksi jälkiuunipalaksi, muutos kaloreissa 46 -> 160
  • Becel, kevyt 38 %, ennen riitti sille yhdelle viipaleelle teelusikallinen levitettä, nyt kahteen palaan menee 1,5 ruokalusikallista. Muutos  18 -> 79 kcal
  • Pähkinäannos oli muuttunut pikkulapsen kourallisesta aikuisen kahmaisuun, muutos 63 -> 189 kcal
  • Pienen banaanin puolikas oli muuttunut isoksi kokonaiseksi, muutos 38 -> 125 kcal. Aiemmin suosin enemmän marjoja, mutta kun joudun nyt pakkasesta sulattamaan, on mukamas helpompi napata banaani tai ananaspurkki..hmm..ei hyvä. Ja kyllästyin aina heittämään sen toisen puolikkaan roskiin, kun eihän se säily avattuna.

Tyypillinen esimerkki, miten yhden päivän aikana pystyn huomaamattani keräämään "terveellisesti" aivan liikaa kaloreita


Onneksi kaikki maitotuotteet ovat pysyneet samoissa määrissä ja laaduissa, sillä pakkauskoot ovat vakioita ja määrät helppo laskea. Suosin myös aina samoja tuotteita. Kana ja kala ovat edelleen suosikkilistallani ja nekin ovat pysyneet suunnilleen hyvissä määrissä ja laaduissa tuosta samasta syystä johtuen, eli käytän paljon samoja reseptejä ja tuotteita. Lihaa syön selvästi vähemmän kuin ennen ja vihanneksia syön edelleen suositusten mukaisesti. Rasvojen laadussa olen ollut tarkkana koko ajan, joten sekin puoli on kunnossa. Vain ne määrät, kuten edellä kerroin, ovat pielessä vielä.

Ja sitten ovat ne herkut, joo…öh. Yleensä menee hyvin, mutta vieläkään ei minusta ole täydellistä tullut, valitettavasti. Joka viikko nappaan ainakin kerran jotain hyvää. Keksit, pullat tai kakut eivät juuri houkuttele, mutta jostain syystä sellaisenkin saatan ottaa, paremman puutteessa. Suklaan tilalle on tullut irtokarkit, mutta eivät onneksi isoina määrinä. Ruokarytmi on ihan hyvä nykyään, joten se ei johdu siitäkään, se makean kaipuu. Ehkä se sitten on vain lohtusyömistä, tiedä häntä. Toisaalta, kyllä joka viikkoon jokin pieni herkku mahtuukin, jos vain saan tuon perusruokavalion taas kurssiinsa. Tämä viikko on jo mennyt hyvin, enkä mihinkään sairauteen tässä voi kyllä vedota. Yhtä helposti voi ruoan valita oikein kuin väärin! Ja lihoa voi totisesti terveelliselläkin ruoalla, vaikka se joskus tuntui ihan utopistiselta. Oli jotenkin selviö, että vain sipsiä ja ranskalaisia syömällä lihoo! Haloo, ei siihen suklaata tarvita! :)

Tähän täytyy myös ottaa huomioon liikunnan puute. Jos askeleita tulee normaalisti yli 10 000 päivässä, niin esim. eilen kun testasin, koko päivänä niitä tuli vain 2400! Eli lähes vuodepotilaana tässä köllöttelen vielä ja sekin täytyy ottaa huomioon. Laskin KK:ssa aktiivisuustasoni nollaan, sillä sitä se nyt on. Kalorit myös minimiin, eli 1500, näillä nyt luulisi taas pääsevän eteenpäin. 

Rattoisaa alkavaa syksyä ja käykääpä metsässä ammentamassa voimaa pitkän talven varalle! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti