Tätä kirjoittaessa odotan Hämeenlinnan sairaalasta aikaa uuteen
sydänangiografiaan ja otan iisisti, mutta odottavan aika on totisesti pitkä. En
osaa oikein iloita siitä, ettei kardiologikaan nähnyt rasitus-EKG:n tuloksissa
mitään hälyttävää, eikä tosiaan edes viitettä sepelvaltimotaudista! On se
ihmeellistä, tuo lääketiede meinaan. Minulla on sairasvakuutuskortissa koodi
206 sepelvaltimotaudin korvattavuudesta, mutta sitä tautia ei kuitenkaan näy
missään. On vain alla yksi infarkti, jonka ainoa syy on ymmärtääkseni sepelvaltimotauti.
Infarktikin saatiin juuri ajoissa hoitoon, joten vaurioitakaan ei jäänyt eikä se
näy EKG:ssäni minkäänlaisena jälkenä. Tämä kardiologin lausunto on taas
ristiriidassa aiemman lääkärin arvioon, jotka liittyivät rytmihäiriöihin ja
verenpaineongelmiin, mistä olen kärsinyt jatkuvasti. Ja entäs sitten tämä viime
kuukauden seikkailuni näiden rintakipujen kanssa! Se aiempi lääkäri oli
kuitenkin nuori sisätautilääkäri ja luotan enemmän tämän kokeneen kardiologin
arvioon.
Ei mene tämä kaikki säätäminen ja sohlaaminen ihan minun jakeluuni,
enkä aivan täysin myöskään ymmärrä, miksi sitten uusi angio on syytä tehdä. Kardiologi haluaa kuitenkin nähdä, mikä tilanne
siellä on ja hyvä niin. Mutta jos tehdään, niin mieluiten sitten äkkiä, kiitos!
Jonossa on n. 60 potilasta ennen minua, että ei paljon naurata. Jononi on nyt R1, ei
päivystyksellinen, mutta kiireellinen. Jos tilanne huononee, niin sitten
päivystyksen kautta nopeammin. Satun muuten muistamaan, että infarktin kanssa
odotin kuvaukseen pääsyä 5 päivää! Näin jälkikäteen ajatellen tilanne on ollut
huipputäpärä. Suoni melkein tukossa ja vain hirveillä lääkkeillä veri pidettiin
niin litkuna, että se mahtui liruttelemaan sen millimetriputken läpi. Valitettavasti
tässä jamassa on Suomen terveydenhuolto ja syöksykierre sen kun jatkuu. Taas
uusi kuukausi näiden kipujen kanssa tuntuu kohtuuttoman pitkältä ajalta, mutta
on siellä jonossa muutkin sairaana, joten voimia vaan meille kaikille siellä!
Siemenistä kasvatettu Mustasilmäsusanna kukkii upeasti edelleen |
Painoni tarkkailu pääsi tässä välissä pahasti hunningolle,
enkä ole päässyt tickeriäkään päivittämään aikoihin. Sain haalittua
onnistuneesti kaikki menettämäni kilot takaisin ja heräsin vasta siinä
vaiheessa, kun olin kerännyt jo muutaman ylikin. Se olikin sellaista ”painon
sallintaa”, eli keskittymiskykyni herpaantui. Sairastellessa on hyvä ottaa
rennosti, mutta eihän tarkoitus ole kerätä lisää huolia itselleen!
Lohtusyömisestä pitäisi minunkin tietää jo tarpeeksi, etten sortuisi siihen
näin helposti. Kun sattuu koko ajan ja öistäkin on tullut nyt katkonaisia, käsi
käy helposti herkkupussissa.
Omaatuntoani ei mitenkään helpota se, että syömiset ovat
laadullisesti yleensä oikein hyviä. Jopa vanha kompastuskiveni suklaa on jättänyt
minut nyt rauhaan. Se aamupuurokokeiluni on ollut onnistunut, jopa siinä määrin,
että olen saanut ainakin 4 kiloa lisää sen aloittamisen jälkeen :( .
Laitoin taas pitkästä aikaa KK:n
ruokapäiväkirjaan syömäni ruoat ja ahaa-elämyksiä syntyi. Kyse on tietenkin
päivän kokonaisuudesta, sillä nyt saan puolet enemmän kaloreita jo aamiaisesta
kuin aiemmin ja kun nälkä (tai ehkä aineenvaihdunta) on herätetty, niin syön myös
aiempaa useammin. Iltapäivällä olen mielestäni tarvinnut välipalan ja vaikka se
on aina terveellistä popsittavaa, kuten marjoja tai rahkaa, niin määrällisesti
sitä vain on liikaa kulutukseeni nähden. Kun vielä liikuntakin on minimissään,
en ole osannut suhteuttaa ruokamääriä oikein.
Toinen tärkeä asia on fiktioiden muuttaminen faktoiksi.
Mielestäni osasin jo arvioida ruokien määrät oikein ja arvelin, että kalorit
pysyttelevät siinä 1500-1700 välillä joka päivä. Onhan minulla jo kokemusta ja
ruokakin on pysynyt vakiona pitkään. No ei ollut, ei! Voihan saamari sentään
miten pölkkypää sitä ihminen voi olla. Silmämääräisellä arviollani olin saanut kerätyksi
joka päivä 150-400 kcal ylimääräistä, mitä en voinut käsittää ollenkaan!
Huooh, ei auta kuin ottaa Excel eteen ja laskea. Katsotaanpa
pari tyypillistä esimerkkiä syömistäni ruokalajeista:
- Yksi jälkiuuniviipale olikin tässä matkalla muuttunut kahdeksi jälkiuunipalaksi, muutos kaloreissa 46 -> 160
- Becel, kevyt 38 %, ennen riitti sille yhdelle viipaleelle teelusikallinen levitettä, nyt kahteen palaan menee 1,5 ruokalusikallista. Muutos 18 -> 79 kcal
- Pähkinäannos oli muuttunut pikkulapsen kourallisesta aikuisen kahmaisuun, muutos 63 -> 189 kcal
- Pienen banaanin puolikas oli muuttunut isoksi kokonaiseksi, muutos 38 -> 125 kcal. Aiemmin suosin enemmän marjoja, mutta kun joudun nyt pakkasesta sulattamaan, on mukamas helpompi napata banaani tai ananaspurkki..hmm..ei hyvä. Ja kyllästyin aina heittämään sen toisen puolikkaan roskiin, kun eihän se säily avattuna.
Tyypillinen esimerkki, miten yhden päivän aikana pystyn huomaamattani keräämään "terveellisesti" aivan liikaa kaloreita |
Onneksi kaikki maitotuotteet ovat pysyneet samoissa määrissä
ja laaduissa, sillä pakkauskoot ovat vakioita ja määrät helppo laskea. Suosin myös
aina samoja tuotteita. Kana ja kala ovat edelleen suosikkilistallani ja nekin
ovat pysyneet suunnilleen hyvissä määrissä ja laaduissa tuosta samasta syystä
johtuen, eli käytän paljon samoja reseptejä ja tuotteita. Lihaa syön selvästi
vähemmän kuin ennen ja vihanneksia syön edelleen suositusten mukaisesti.
Rasvojen laadussa olen ollut tarkkana koko ajan, joten sekin puoli on kunnossa.
Vain ne määrät, kuten edellä kerroin, ovat pielessä vielä.
Ja sitten ovat ne herkut, joo…öh. Yleensä menee hyvin, mutta
vieläkään ei minusta ole täydellistä tullut, valitettavasti. Joka viikko
nappaan ainakin kerran jotain hyvää. Keksit, pullat tai kakut eivät juuri houkuttele,
mutta jostain syystä sellaisenkin saatan ottaa, paremman puutteessa. Suklaan
tilalle on tullut irtokarkit, mutta eivät onneksi isoina määrinä. Ruokarytmi on
ihan hyvä nykyään, joten se ei johdu siitäkään, se makean kaipuu. Ehkä se
sitten on vain lohtusyömistä, tiedä häntä. Toisaalta, kyllä joka viikkoon jokin
pieni herkku mahtuukin, jos vain saan tuon perusruokavalion taas kurssiinsa.
Tämä viikko on jo mennyt hyvin, enkä mihinkään sairauteen tässä voi kyllä
vedota. Yhtä helposti voi ruoan valita oikein kuin väärin! Ja lihoa voi
totisesti terveelliselläkin ruoalla, vaikka se joskus tuntui ihan
utopistiselta. Oli jotenkin selviö, että vain sipsiä ja ranskalaisia syömällä
lihoo! Haloo, ei siihen suklaata tarvita! :)
Tähän täytyy myös ottaa huomioon liikunnan puute. Jos
askeleita tulee normaalisti yli 10 000 päivässä, niin esim. eilen kun
testasin, koko päivänä niitä tuli vain 2400! Eli lähes vuodepotilaana tässä
köllöttelen vielä ja sekin täytyy ottaa huomioon. Laskin KK:ssa
aktiivisuustasoni nollaan, sillä sitä se nyt on. Kalorit myös minimiin, eli 1500,
näillä nyt luulisi taas pääsevän eteenpäin.
Rattoisaa alkavaa syksyä ja käykääpä metsässä ammentamassa voimaa pitkän talven varalle! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti