Sivut

torstai 4. syyskuuta 2014

Läskejä ei lenkillä näe!



Tuo otsikon slogan on siivittänyt minut monta kertaa lenkille, vaikka mieluummin olisin jäänyt tekemään jotain ihan muuta. Kesän lenkkeilyt jäivät paljon normaalia vähemmälle sekä helteen että silkan laiskuuden takia. Helle vetää minut ihan suohon ja tekeminen on muutenkin kuin hidastetun filmin uudelleenkelausta. Eniten taisin harrastaa nurmikonleikkuuta, pari kertaa viikossa parin tunnin rupeama. Sitten joitakin yksittäisiä lenkkejä, mutta ne olivat selvästi tehottomampia kuin normaalisti. Lihaskuntoa sain kyllä kasvatettua puutarhahommissa, mattopyykillä ja suursiivousten muodossa, joten ei sentään ihan ole repsahdettu.

Nyt on sitten menossa 27. päivä "back-to-business" -meininkiä ja heti alussa tuntuikin jo ihan tutulta lenkkipolut ja erityisesti sinne lähteminen. Tutut vaatteet päälle, sykemittari kiinni, nitroputeli, avain ja puhelin taskuun, lippis päähän sadepäivänä, lenkkareiden kiristys, alkuvenyttelyt ja sitten baanalle. Olen toistaiseksi jättänyt pahimmat mäet pururadalla rauhaan, sillä sykkeet nousevat vielä turhan korkealle. Kunhan tässä pari-kolme viikkoa vielä taapertaa, niin vauhti alkaa nousta ihan itsestään ja tulee hinku päästä korkealle ja kovaa. Puolimatkan venyttelyt ovat aivan ihania ja reidet tuntuvat jo nyt paljon vetreämmiltä. Lenkkien kestot ovat olleet nyt 40 minuutista reiluun tuntiin ja pysyvätkin siinä seuraavat viikot. Sitten ne venyvät siitä pikku hiljaa täyteen mittaansa, 1,5-2 tuntiin kun siltä tuntuu. Yhtään ei tarvitse pakottaa, sen tiedän jo kokemuksesta.



Paino ei sen sijaan halua laskea, mutta runsas liikunta tekee sen aina haastavammaksi. Tällä viikolla hiilareita on mennyt liikaa, mikä on tuntunut turvotteluna. Kasvikset eivät jostain syystä ole oikein maistuneet, mutta ehkä ensi viikolla on paremmin.

Lomalla heinäkuun lopussa järjestin yhdet sukujuhlatkin ex-tempore. Yhden viikon valmistelin ja viikon siivosin jälkiä ja pesin lakanapyykkiä :). 25 + 4 vierasta, joista yövieraina kotonamme 10 + vanhempani mökillä. Juhlimme samalla veljeni viiskymppisiä ja musisoimme tietysti aivan aamuyöhön asti.

Ensimmäiset yövieraat tulivat perjantaina. Mukana oli myös yksi amerikkalainen Kaliforniasta ja yksi italialainen Sisiliasta, sillä veljieni lapset ovat löytäneet kaverinsa vähän kauempaa. Kieli vaihtui aina lennosta englantiin, italiaan ja suomeen, kuka mitäkin nyt osasi puhua. Tehtiin nuorison kanssa aivan mahtava yöseikkailu helteisen päivän jälkeen pimeän metsän läpi rannalle uimaan. Juuri laskeneen auringon punainen hehku taivaanrannassa teki kyllä vaikutuksen meihin kaikkiin.

Lauantaina aamulla laitoin nuorison viimeistelyhommiin ja vihon viimeiset kauppareissutkin tuli hoidettua. Kokoonnuimme sitten mökillemme ja loputkin vieraat saapuivat. En ehtinyt paljon huokaista, kun alkoivat ruokapuuhat ja valmistelimme alapihan terassin sitä varten. Saunan pukuhuoneeseen oli tuotu toinen jääkaappi jo aiemmin, ettei tarvitsisi juosta mökkiin yläkertaan edestakaisin ruokia hakemaan. Juomat olivat kylmenemässä suurissa saaveissa kylmässä vedessä ja terassille viritimme "grillitiskin". Sen alla oli kaksi kylmälaukkua jäitä puolillaan, joihin toimme nopeasti pilaantuvia ruokia pienet määrät kerrallaan. Helteen takia täytyi olla superhuolellinen, eikä mitään ongelmia sitten tullutkaan.

Ruoka hoidettiin grillillä ja muurikalla. Olin valmistanut etukäteen mm. nyhtöpossua ja teimme veljeni kanssa koko illan vieraille hampurilaisia, patonkeja ja tortilloita eri täytteillä. Suosikki oli "nyhtöpatu" eli halkaistulle patongille majoneesia, possua, grillisalaattia, marinoitua sipulia, kastiketta, tomaattia ja/tai muita vihanneksia. Kalaversioon tuli tonnikalaa lihan tilalle ja makkaraperunat paistoimme keitetyistä uusista perunoista, sipulista ja grillimakkarasta. Tortillaletut paistoimme äitini tekemästä taikinasta (juu, en osaa tehdä vieläkään yhtä hyvää lettutaikinaa :) ). Illan spesiaali oli nyhtöpossutortilla em. täytteillä lisättynä rapealla pekonilla, mitä Italian ja Amerikan vieraamme kehuivat maasta taivaaseen :) Kuka muuten sanoi, ettei Suomessa osata ruokaa tehdä! :) Sellainen grillikioski-ruokailusysteemi onnistui aivan loistavasti, sillä ruokailijat tulivat ja menivät vähän miten sattuu. Nuoriso pelasi lentopalloa ja muita pelejä, kun taas vanhemmat vieraat pysyttelivät mieluiten varjossa. Lapset taas polskuttelivat altaassa eikä kukaan edes kiukutellut. Lämpötila nousi yli 30 asteen, joten meillä kokeilla oli kyllä aika kuumat oltavat siellä grillin ääressä.

Lapsivieraita oli kaikkiaan viisi, joille kelpasi kaikki mitä oli tarjolla. Kaikki tarjoilut olivat laktoosittomia, sillä sukumme jäsenet ovat aivan järjestään maitorajoitteisia. Kukaan ei rutissut ruoasta muutenkaan vaan päin vastoin ruoka teki erinomaisesti kauppansa. Alunperin ajatukseni oli suuri pöytä, jonka ääreen olisimme kokoontuneet, mutta se nurmikolle rakennettu pitkä pöytä jäi käyttämättä ja terassin 10 hengen pöytä ja irtotuolit suuren terassin reunoilla riittivät aivan mainiosti. Jälkiruoaksi olin valmistanut vadelmajuustokakkua ja marjamurupiirakkaa ja silloin kokoonnuimme yhteen ja lauloimme veljelleni juhlan kunniaksi. Veljeni sai monenlaisia lahjoja ja hän oli selvästi liikuttunut kaikista huomionosoituksista.

Edellisen kerran suku oli koolla silloin sydärini aikaan tyttäreni rippijuhlissa, mutta nyt pääsin itsekin juhlimaan. Tai en ehtinyt oikeastaan juhlia, kun aikani meni ruokapuuhissa, mutta mukana olin kuitenkin taas kuten aina ennenkin. :) Omat ja veljeni syömiset jäivät minimiin, sillä kummallekaan ei ruoka maistunut kun koko päivä oli kokattu. Italian vieras kokkasi puolestaan yöpalaa ja saimme huikopalaksi herkullista grillattua kanaa ja makkaraa. Serkkumme miehineen viipyi yllättäen yöhön asti sekä ystävämme tuli suoraan toisista juhlista vielä yöllä. Kesäyössä soi kaksi kitaraa, koskettimet, viulu ja laulajia oli mikrofonin ääressä vaihteleva määrä. Totesin taas, että tämä toinenkin veljeni (se toinen, ammattimuusikko, ei päässyt nyt paikalle) on käsittämättömän lahjakas muusikko, vaikka päivätyö onkin muualla. Mitään nuotteja ei tarvinnut kukaan ja se suvussa kulkeva musikaalisuus kulminoitui 84 vuotiaaseen isääni, joka otti aina välillä viulun käteensä ja huonosta kuulostaan huolimatta vetäisi virheettömästi Kesäillan valssin tai jonkun muun vanhan kappaleen.

Näitä muistoja on kiva näin syksyn pimetessä vaalia eikä se suku tosiaankaan ole aina se pahin :). Ihania tuttuja syyspuuhasteluita, sienireissuja, omenamehutalkoita ja perunannostoa on nyt tiedossa, toivottavasti teilläkin. Voikaa hyvin, muruset! :)






** Kaikki kuvat lenkkipolkuni varrelta


6 kommenttia:

  1. <3 ..... sen Kesäillan valssin olisin halunnut kuulla... =)
    wb

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olisit muru viihtynyt varmasti siellä sinäkin <3 . Ihminen kaipaa lopultakin aika yksinkertaisia asioita viihtyäkseen, minä ainakin. Kiireetöntä olemista hyvässä seurassa, hyvää ruokaa, musiikkia ja naurua, mitäpä sitä muuta :)

      Poista
  2. Heips Pandels!

    Piti tulla tänne sanomaan terkkuja ja tsemppiä kaiken kurjuuden ja iloistenkin asioiden keskelle! Yritän taas vaihtelun vuoksi aktivoitua. Käyn aina salaa lueksimassa blogia ja mietiskelen usein, mitä kuuluu. Että notta tervetuloa taas joskus kommentoimaan :) Ha det så bra!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi nantti-nandelsson, kaikkien sonnien sonni-sonni, onpa ihanaa kuulla sun mylvähdyksesi! :D :D. Aktivoituminen on itselläkin ajatuksissa ja saatanpa ihan sinusta inspiroituneena etsiä ajan uudelle postaukselle tässä ihan lähiaikoina. Olet ollut ajatuksissa usein niin kuin kaikki muutkin klubilaiset, se on vähän niin kuin kotiin palaisi :). Laitahan kirjuuttaen ja fröökynälle myös tervehdykset täältä kartanolta <3.

      Poista
  3. Mitä kuuluu? Olisi mukava kuulla miten nyt menee, koska olen itse samassa tilanteessa. Pallolaajennus tehty ja sitten alkoikin rumba.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kysymästä, samaan tahtiin mennään edelleen. Kurja kuulla, että jouduit tähän samaan rumbaan, enpä toivoisi kenellekään :(. Miten voit nyt? Voit kirjoitella sähköpostiakin (pat.littleberry@gmail.com), jos haluat enemmän jutella aiheesta. Ja muillekin tietysti sama tiedoksi ;).
      Minulla ainakin oireet pahenevat kiireen ja stressin iskiessä, joten itsestään täytyy muistaa pitää huoli. Paino ei ole ainakaan putoamaan päin ja talvi on ollut aika tuskaisaa sillä rintamalla. Töissä olen ollut normaalisti, turha edes sanoa että hektistä on kuten aiemminkin. Tästä syystä yritän pitää koneajan mahdollisimman pienenä, että jäisi aikaa palautua. Päivitys blogiin on kuitenkin edelleen tekeillä ja yli puolet valmiina, , mutta en uskalla enää luvata mitään julkaisuajankohtaa, kun menen nykyään ihan oman vointini mukaan. Kiva on silti saada viestejä tutuilta ja tuntemattomilta, sillä lukemiseen ja lyhyeen viestittelyyn nyt on AINA aikaa :). Hyvää vointia sinulle, pian tulee taas kesäkin :)
      -Pat

      Poista