Sivut

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Elämää, liikettä, ystäviä ja lettukestejä

Jos voisimme myydä kokemuksemme sillä hinnalla, mitä ne ovat maksaneet, olisimme miljonäärejä.
-Abigail van Buren-

Sitä kuulkaa olisi taas yhdelle psykiatrille palkka taattu moneksi vuodeksi, kun se alkaisi setviä tätä mun pääkoppaani. Olin nimittäin taas kerran käyttänyt yöuneni ratkoessani jotain työongelmaa ja sen seurauksena aamulla oli päässäni 4 valmista käppyrää, jotka sitten kiireen kaupalla heitin Exceliin, ennenkuin unohtaisin ne. Sehän on hirveän tehokasta tietenkin ja työnantajani kiittää, sillä usein käytän myös pitkän työmatkani samanlaisiin ongelman ratkomisiin. Siitä sitten ajatukseni laukkasivat siihen, miten ylipäätään tulen käyttäneeksi kaiken kallisarvoisen aikani. Noista työasioista olen joskus aiemminkin maininnut, että olen onnekkaasti lopultakin päässyt unelmatyöhöni, missä saan toteuttaa itseäni eikä se edes oikein tunnu työltäkään. Intohimoni meinaa silti välillä karata käsistä ja takuulla tämä intensiivinen paneutumiseni aiheutti osaltaan sen taannoisen sydärinikin. No enihau, laitoin kokeilumielessä ylös tavallisen viikkoni tunnit ja tein arvion, miten ne yleensä käytän. (Kaikkea se hullulla teettääkin. :D :D.) Halusin nimittäin selvittää, miten voisin lisätä hyötyliikuntaa elämässäni, sillä se edelliskerran postaukseni jäi mietityttämään minua kovastikin. Onko jotain aikavarkaita, mistä voisin luopua tai jotain hyötyliikuntaa, mitä voisin lisätä? Ja mikä on muuttunut tässä vuosien aikana? Hehheh, aika paljonkin, kuten alla olevasta voi päätellä :D. Miten ihmeessä sitä nuorena olikin aikaa siihen haaveiluun ja ties mihin muuhun kivaan niin paljon? ;)  Ihanaa kevään odotusta, pian on jo pääsiäinenkin!

Nukkua ei ehtinyt, kun piti opiskella, bailata, nähdä ystäviä ja juosta etsimässä viimeisimpiä vaatetuulahduksia maailmalta. Liikkuvia harrastuksia, Suosikki-lehden keskiaukeama, kasettimankka, haparoivia seurusteluyrityksiä äidin kauhuksi, prätkäpoikia norkoilemassa postilaatikolla, itsekavennettuja pillifarkkuja, ylppärijuhlat, hirveä vimma päästä maailmalle omilleen, opiskelupaikka, rotanloukko asuntona, sinkkuvuosia, ah, niin ihanaa nuoruutta :)

Lisää opiskelua, töitä, nuorena äitinä kotielämän harjoittelua, rakkautta ja riitasointuja ensimmäisen miehen kanssa ja lisää rakkautta toisen miehen kanssa, ihania lapsia ja paljon seurustelua ystävien ja sukulaisten kanssa. Hirveästi töitä ja opiskeluakin välillä, kotiäitinä hetken ja taas uraa putkeen. Elämän nälkä oli aina kova, kotia laitettiin useampaankin kaupunkiin näinä vuosina, sisustusta ja remppaa. Harrastuksia riitti edelleen joka sormelle. Kunnianhimoista ja välillä pintaliitoakin. Aikuistumista.

Lapset kasvavat ja arki sujuu jo rutiinilla. Ikääntyviä, sairastelevia ja kuolevia sukulaisia, murkkulasten ongelmia ja iloja, sydänsurujakin.Ystävät pysyvät ja suhteet syvenevät, ura kukoistaa. Ensimmäisiä läheisten kuolemia, avioriitoja, sovitteluita, elämä näyttää nurjan puolensa rankimmalla kädellä. Pajavasara lyö lujaa ja säälimättä, kerta toisensa jälkeen.

Unelmaduuni, uuttera työ ja opiskelu tuo viimeinkin tulosta, jatkuva kiire ja stressi, ettei vaan jää kyydistä. Huoli jatkuu lapsista, mutta elämä näyttää kantavan. Terveys heikkenee ja lopulta sydäninfarkti pysäyttää liikkeen hidastetuksi filmiksi. Uusia elämäntapoja, liikuntaa, terveellistä ruokaa ja ylimääräisten kilojen karistelua. Varovainen toivo alkaa herätä. Kiitos rakkaat ystävät, sekä KK:ssa että muualla! Ilman teitä en olisi tänne asti jaksanut. :D

2 kommenttia:

  1. Ihana Hurmaava Ajatuksia herättävä !
    Olet aarre, kun keksit tuollaisia.
    Miten niin lokero-aivot täälläkin ?
    Ihanaa blogin jatkoa sulle =)

    VastaaPoista
  2. Hih, Bee-muru, sä tiedät mun pääni kyllä. Moni ei välttämättä pysy perässä yhtä hyvin kuin sinä :D

    VastaaPoista