Munaton mies

KK:ssa karmalen kanssa oli puhetta, miten tänä päivänä pysytään entisten puolisoiden tai poikaystävien kanssa ystävinä eron jälkeen, kun ennen sellainen ei olisi tullut kuuloonkaan. Meilläkin on lähipiirissä näitä, jotka hengailevat exien kanssa. Tosin, saattaa se tilanne muuttuakin.  Tässä on juuri yksi kuvio päällänsä, mikä on mietityttänyt kovasti tällaista pohdiskelijaa.

Yksi tuttu nainen, sanottakoon nyt vaikka Eevaksi, hehkutti uuden uusperheensä "upeita välejä exiin" vielä muutama vuosi sitten. Olivat vuoroin synttäreilläkin ja mukana olivat aina vanhat lapset ja puolisot, sekä miehensä exän uuden suhteen lapset. Kun Eeva sai ensimmäisen yhteisen lapsen miehensä kanssa kolme vuotta sitten, tilanne muuttui radikaalisti ja miehen exä muuttuikin hirviöksi.

En tiedä, mitä oikeasti tapahtui, mutta en ihmettelisi, jos se syy oli tuossa viattomassa lapsessa. Ilmeisesti naiset (tai miksei miehetkin) alkavat yhtäkkiä kuvitella, että vanhat lapset jäävät paitsioon uuden tieltä. Saattaahan se näin käydäkin, mutta enemmän se minusta on yleensä vain normaalia sisaruskateutta, jota sitten suurennellaan sille toiselle vanhemmalle. Pienet vauvat vain tarvitsevat enemmän huomiota, mutta kun se ei ole vanhempien lasten huoltajan omassa vallassa seurata sitä tilannetta, niin mielikuvitus alkaa jyllätä ties mitä omituisuuksia. Aikuisten olisi siinä kohtaa viisainta pysyä oikeasti aikuisina ja yhtenä rintamana, niiden kaikkien lasten puolella ja turvana.

No, Eevan perheessä on nyt sitten päässyt helvetti valloilleen ja siellä puuhataan jo eroa. Eeva on exän mielestä kuulemma huono esimerkki lapsille. Miehensä meni sitten seisomaan exän taakse, vaikka myönsikin, että nainen on tietysti aivan väärässä. Haluaa kuulemma pitää exän tyytyväisenä, ettei hän ala rajoittamaan tapaamisia lasten kanssa. No, ihan ymmärrettävä pelko, mutta hei c’moon! Aivan munaton mies minusta! Lojaalisuus täytyy olla vankkumatonta tätä nykyistä puolisoa kohtaan, eikä sitä vanhaa. Lasten taakse ei voi mennä, sillä ei exällä ole mitään näyttöä yhtään mistään, että voisi edes teoriassa toteuttaa uhkauksensa. Tämä exä oli uhannut, että jos mies ei eroa nyt heti paikalla, niin hän tulee tekemään elämän vaikeaksi kaikille. 

No hohhoijjaa, eihän sen minua pitäisi liikuttaa, mutta nyt mennään kyllä metsään niin että kolisee. Uusperheen järkyttävätkin kuviot läpikäyneenä tiedän, että houkutus eroamiseen on välillä hurjan kova, mutta sitkeydellä ja tahdolla mennään läpi vaikeista ajoista ja tulee taas helpompi aika, kun lapset aikuistuvat. Toisaalta ajattelen, että tuommoinen vätys saisi kernaasti mennä menojaan, mikäli minulle olisi sellainen sattunut tulemaan puolisoksi. Minä haluan, että mies lyö nyrkin pöytään tarvittaessa ja pistää asiat tärkeysjärjestykseen ja exät paikoilleen :) . En vain osaa kunnioittaa niitä miehiä, jotka vikisevät kun niitä vähän pelotellaan.

Se miehekkyys, se tulee niistä kauniista teoista vaimoaan kohtaan. Ja siitä lojaalisuudesta. Ja siitä, miten hän kohtelee perhettään. Ja siitä jämäkkyydestä ja pelottomuudesta, millä hän torjuu sakaalien vainoamisen. Siitä armottomuudesta, millä hän teilaa kilpailijansa.  Siitä hellyydestä, millä hän tuo loukkaantuneen oravanpoikasen hoidettavaksi. Siitä palvovasta katseesta, minkä hän luo vaimoonsa uuden elämän syntyessä. Ja siitä salatusta kyyneleestä, mikä vierähtää poskelle kun lapsi rutistaa häntä ja sanoo: ”Mun isi rakas”.