Sivut

lauantai 21. syyskuuta 2013

Mun skitso alter egoni, haist kuule ite!




Kärvistely kotona jatkuu edelleen, mutta olen laittanut toivoni siihen tulevaan sydämen varjoainekuvaukseen. Tiistaina olimme viimeksi Riihimäen sisätautilääkärin kanssa puhelimella yhteydessä ja hän näki koneelta, että aika oli lopultakin varattu tämän kuun loppuun maanantaille. Vanhat rytmihäiriöt, jotka vaivaavat välillä, ilmestyivät tänään aamulla heti herätessäni kiusanhengeksi. Yleensä en paljon yksittäisiä lisälyöntejä enää noteeraa, mutta nyt ne tuntuivat erilaisilta, vaarallisemmilta. Kipua ei kuitenkaan juuri ollut, varsinkaan särkylääkkeen oton jälkeen, joten annoin nyt toistaiseksi olla. Kynnys päivystykseen lähtemiseen, saati ambulanssin tilaamiseen, on noussut ihan hirveän korkeaksi. Joka on siellä joutunut paljon juoksemaan, saattaa kyllä ymmärtää miksi.


Nyt on menossa 13. päivä painonvahtaamista ja ihmeellisesti itsekuri on säilynyt tähän saakka. Tällä kertaa lasken tiukasti syömieni kaloreiden keskiarvon koko ajalle, etten vaan taas kuvittelisi omiani. Olen melkoinen nero itseni pettämisessä, joten tarkkana saa olla. :) Kiloja on tippunut nyt yhteensä 2,9, mutta vielä kivempaa on se, että olen päässyt siitä aloittamisen vaikeudesta jo näin pitkälle. Tiedättehän, mitä tällainen selitysten mestari aina miettii: Aloitan sen laihdutuksen/liikunnan/terveet elämäntavat heti huomenna/maanantaina/torstaina/lauantaina/heinäkuussa kun olen ensin käynyt niissä juhlissa/hesessä/kaupassa/kuussa viimeisen kerran ja minulla on vähemmän silloin stressiä/hoidettavia asioita/sairauksia ja taatusti enemmän motivaatiota/rahaa ja onnea! :)




Ihmeellistä on myös se, että joka päivä paino tippuu vähän, vain yhtenä päivänä pysyi samoissa lukemissa. Katsoin aiempaa laihdutusjakson aloitustani - tämä reilu vuosi on kyllä erinomaisesti dokumentoitu - ja siellä alku oli enemmän pompahtelua. Välillä kilo alas ja puoli kiloa ylös. Sitten 800 g alas ja kilo ylös. Sama vaakakin on kyseessä, joten siitä ei ole kysymys.

Aiemmin päivittäiset kalorit seikkailivat ylä- ja alarajalla koko ajan, nyt on todella tasaista. Aiemmin myös hyväksyin viikonlopun ylikalorit, mutten laskenut tarpeeksi tarkkaan niiden vaikutusta koko viikolle. Alkuun sellaisia viikonloppuja ei tullutkaan liikaa, vaan paino putosi koko ajan. En vain ymmärtänyt, että miksi niin hitaasti, kun kuitenkin "laskennan" mukaan olisi pitänyt vähintään puoli kiloa tippua koko ajan. Saatoin syödä kuitenkin jo etukäteen koko tulevan viikon vähennykset, joten eipä ihme että koko korttitalo romahti lopulta. Vaikka sain paljon kiloja pois kohtuullisen nopeasti, niin vielä nopeammin sain ne myös takaisin. No, oppimassahan täällä ollaan, joten nyt aion olla viisaampi.



Yksi iso esteeni on myös ympärilläni olevat, hyvää tarkoittavat lähimmäiset. Heiltä tulee jatkuvasti kivaa kannustavaa kommentointia, mutta myös varoituksia, etten saisi ottaa laihdutusta liian tiukkapipoisesti. Se on kuitenkin minusta vähän kaksipiippuinen juttu. Tein juuri niin aiemmin, ja miten kävikään. Sillä rentoudellahan minusta läski tuli alun perinkin! Toisaalta elämästä todella täytyy muistaa nauttia, enkä halua tulla siksi kouluni liikunnanopettajaksi, joka laski salaatinlehdenkin kalorit - siis oikeasti! Taas karsea dilemma, mitä täytyy pohtia tarkemmin.



 

 

Mun skitso alter egoni, haist kuule ite!

Käytiin sitten sen viisaamman (ja laihemman) alter egoni kanssa rakentavaa keskustelua aiheesta :) :
  • Itsekuri kunniaan, ilman sitä olet plösö loppuelämäsi ja se tulee olemaan lyhyempi kuin luuletkaan! Vahingossa lihoit, mutta missään tapauksessa et vahingossa laihdu! ("..kato kuule ite peiliin, et sinäkään niin hääviltä näytä!..ja oioit vissiin ne ryppys naamasta, kun kiristää noin pahasti..".)
  • Jatka liikuntaa heti, kun kykenet. Ei sekään aluksi ollut aina niin hirveän kivaa, mutta muista miten selvisit siitä ja liikkumisesta tuli lopulta ihan huippunautinnollista: Lopeta heti, kun tuntuu liian pahalta. Eli kääntäen painonhallinnassakin: Kokeile tiettyä tasaista kaloritasoa, mutta syö 100-200 kcal lisää, jos et vähemmällä selviä. Jos joudut sen tekemään, olit mitoittanut kalorisi väärin alusta asti. Hitaasti ja tasaisesti hyvä tulee! Et sinä hei lihonut sillä 1500 tai edes 1800 kalorilla, vaan niillä 2500 kcal mässäilyillä! Tai yli. Huh, hirvitys! Ja lue sitä Patrik Borgia! ("tartte siinä uhota..jos joskus nyt yhden pasteijan tai jäätelön söin..sowhat! Ja noi sun poris ja turkus, saat pitää ne ihan keskenäs".)
  • Laske ne kalorit. Oikeasti. Päätä se päivittäinen kaloritaso ja pysy siinä. Suunnittele tarvittaessa koko päivä etukäteen. Ei tartte sitten miettiä enää, mitä söisi. Ja ne vihreät pallot ovat ohjenuorana edelleen. Syöt jo oikeanlaista ruokaa, nyt ei tarvitse kuin pitää määristä huolta. Se on jo paljon paljon paremmin, kuin vuosi sitten. ("hei kuule, duunipaikan ruokalassa ei oo mitään kaloritaulukoita, onko sulla mitään käsitystä elämän realiteeteista, häh!")
  • Laske juokseva keskiarvo syömillesi kaloreille, siis ihan jokaiselta päivältä ja koko ajalta. Ei ole olemassa mitään mässäilypäiviä! Ja jos onkin, niin laske ne siihen keskiarvoon myös. Mä näin, sä jätit viimeksikin pois sen yhden! ("...hmph...jupijupijupi..."). Näet kyllä, milloin on varaa mässäillä seuraavan kerran. Päivittäinen tavoite on nyt sairaspedillä alin mahdollinen, 1500 kcal. Juokseva keskiarvo on tänään 1525 ja se johtuu ainoastaan siitä ekasta päivästä, kun söit 1903 kcal. Näin kauan olet sitä yhtä päivää "kadotellut" ja vielä jatkuu. Ilman sitä keskiarvo olisi 1494, joten vaatii vielä monen monta 1500 kcal päivää, että keskiarvo on kohdallaan. Kuulostaako pikkusieluiselta? ("haist ite..".) Hyvä, sillä "rentoudella" just sait takaisin ne menettämäsi kilot! ("tana, mun käppyrät ovat ainakin paremman näköisiä kun sun!")
  • Nautiskele enemmän. Se nautittava asia ei ole enää välttämättä nautintoaine, kuten tupakka ennen tai kakunpala, vaan ihan jotain muuta. Vielä enemmän musiikkia ehkä. Tai kukkia ympärillä. Tai keramiikkaharrastusta ystävien kanssa.  Tai sivusuhde :) ("joo ja jee, se Audiman? Saanko tosiaan?") Arvaa saatko?
  • Mä varoitan sua, tää on sitten se kaikista pahin: Mitä sä ajattelit syödä, kun olet lopultakin "laiha"? Ymmärräthän sinä sen, että syöt silloin taas kuin lintunen, kevyesti ja siten, että jaksat lentääkin! Ihan kuin silloin nuorempana. Ja samalla lailla kuin nyt! Enää ei ole olemassa mitään mässäilypäiviä, ei vain kerta kaikkiaan ole. Joudut luopumaan niistä, ihan kuin siitä tupakasta, sohvan nurkasta, wienereistä, pasteijoista, mehevästä grillipihvistä ja pekonista, jotka jätit jo yli vuosi sitten (..en ttu varmaan tykännyt kyllä pekonista...). Hiljaa siellä, söit kuitenkin, vaikket edes tykännyt. Toisaalta, et kaipaa niistä paheista yhtäkään tällä hetkellä, joten pääset kyllä eroon muistakin mässäilyistä...kuten siitä suklaasta, eikö niin? Saat kyllä surra sitäkin asiaa, mutta vain hetken.  Agreed? ("..kele mä syön niitä keveitä lintuja sitten..haist kuule ite...")

4 kommenttia:

  1. Aivan ihania kuvia ja mikä tunnelma kuvien maisemissa!

    Tuttua keskustelua :) Meillä sitä käydään kaikkein vilkkaimmin kaupassa, jossa yritän puhua kuin lapselle, ei nyt, seuraavalla kertaa sitten.

    Hyvää viikkoa!
    karpalo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että sä ymmärsit, karpaloinen :). Välilä tekisi mieli napata omille sormille, kun käsi käy keksipurkkia kohti. Lapsuudesta muistuu mieleen, kun äitini aina mukamas oli vihainen, kun käytiin uunipelliltä hakemassa lämpimäisiä. Hän napautti hellästi sormille ja me lapset juostiin nauraen karkuun. Isä sen meille opetti, kun kävi aina kiusoittelemassa äitiä. Ihania lapsuus- ja herkkumuistoja on sieltä ajalta, mutta täytyy sentään yrittää rajoittaa sitä herkuttelua nykyään. :)
      Mukavaa iltaa! ::Pat

      Poista
  2. Tuli noista lisälyönneistä mieleen, että saan niitä erityisesti laihduttaessani. En osaa kyllä sanoa, miksi laihdutus käynnistää ne, ehkä kyse on jonkinlaisesta elimistön stressitilanteesta. Yleensä saan nimittäin lisälyöntejä ollessani rasittunut ja stressaantunut. Minulla ei ole (toistaiseksi) ollut sydän- ja verisuonitauteja, sukurasitusta toki on molempien vanhempien puolelta.

    Lykkyä tykö painonpudotusprojektiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kuulostaa kyllä ihan tyypilliseltä. Laihdutus tosiaan rasittaa elimistöä ja minullakin nuo lisälyönnit pahenevat rasituksessa, kuten lenkillä. Laihdutuksenkin kanssa joudun koko ajan kuulostelemaan oloani.Turha varmaan sanoakaan, että käy ihmeessä tarkistuksessa, jos yhtään tuntuu, että jotain on vialla. Rasitus-EKG on pikkujuttu, mutta saattaa säästää isoilta murheilta. Minun ainoat oireeni ennen infarktia olivat väsymyksen lisäksi juuri ne lisälyönnit. Niitä tuli kuitenkin jo monta viikkoa - ellei kuukautta - aiemmin enkä osannut yhdistää niitä mihinkään vakavaan silloin. Kiitos tsempeistä ja hyvää syksyn jatkoa! :)

      Poista